Perttu's blog

Japani-oppia elokuvista

Lonely Planetin Japani-opasta lukiessani tuli mieleen, että kaikki mitä tiedän/luulen tietäväni Japanista on peräisin elokuvista. Olen tietenkin lukenut ja nähnyt uutisia ja dokumentteja maasta, mutta silti kaikkein elävimmät mielikuvat ovat elokuvien ansioita.

Niistä pitää tehdä lista:

Seitsemän samuraita / Ran molemmat IMDB
Japanin sotaisaan feodaalikuninkaiden aikaan sijoittuvat Kurosawan elokuvat. Aika rujoa menoa, kovaa ja raakaa porukkaa nuo japanilaiset näiden elokuvien perusteella. Huh.

Elät vain kahdesti MGM:n viralliset sivut/Wikipedia/IMDB
Viides Bond-elokuva, jos Bondjamesbond matkaa Japaniin nitistämään taas yhden superpahiksen, jonka päämaja oli sammuneen tulivuoren kraaterissa. Tulivuoret sekä klassinen hyvän ja pahan ikuinen kamppailu, joka tällä kertaa havainnollistettiin pienen gyrokopterin ja neljän helikopterin ilmataisteluna, kuvattiin Kyushun saarella Japanin eteläosassa. Ninjojen salainen koulutuskeskus lavastettiin kuuluisaan Himejin linnaan, sitä on käytävä katsomassa. Muita kuvauksia esim. Tokiossa, pitkä tappelukohtaus Koben sataman katoilla ja pienessä Akimen kylässä.

No, kuten Seitsemässä samuraissa, onhan niitä japanilaisissa hyviksiäkin, vaikka nekin on tappavia. Teknisesti taitavaa porukkaa nämä japanilaiset. Pääkonna oli kuitenkin ihan länsimainen. Tästä leffasta on muuten peräisin organisaatiojohtamisen perusperiaate "This organization does not tolerate failure".

Leffa antaa muuten aika oudon kuvan japanilaisesta kylpyläkulttuurista. Sen mukaan kylpyyn kuuluu happy end vähän samaan tapaan kuin suomalaisessa thaihierontapaikassa. No, se on Bond-elokuva.

Bond ovelasti japanilaiseksi naamioituna (MGM:n verkkosivuilta)
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Hiroshima rakastettuni IMDB
Ei kyllä mitään muistikuvaa tästä elokuvasta, valitettavasti, vaikka olen varmasti nähnyt. Atomipomista tämä ei kuitenkaan kertonut, vaan oli ihan rakkauselokuva.

Lost in Translation viralliset sivut
Nyky-Japani on sitten hämmentävä paikka. Kummallisia übertrendikkäitä klubeja ja ihmisiä, neonvaloja, suuryritysten ylikohteliaita salarymaneja. Todella harmi, ettei budjetti riitä yöhön Park Hyatt Tokiossa. Ehkä sinne yläkerran cocktailbaariin pääsisi yhdelle drinkille. En kyllä aio ottaa mitään pukukenkiä mukaan, eli tennareissa pitäisi päästä sisään.

Näiden lisäksi luotettaviin tietolähteisiini kuuluu Gwen Stefanin levy, jossa tämä hehkuttaa Harajukun kaupunginosan tyttöjen trendikkyyttä. Kuulemma näkemisen arvoinen näyttäytymispaikka oppaankin mukaan. Täytyy käydä katsomassa.

Siinäpä taisikin olla kaikki näkemäni Japani-leffat. Ei ihme, että matkan suunnittelu on vähän vaikeaa. Täytyy varmaan lukea hieman opaskirjaa lisäksi.

Uutta matkaa odotellessa

Edellisestä postauksesta on jo aikaa. En oikein tuntenut tarvetta kirjoittaa, kun olen taas tavannut kavereita ihan henk.koht. Ilmeisesti en ole bloggaaja luonnostani, sillä eihän mun asiat nyt ketään kiinnosta... Aloitin kirjoittamisen kuitenkin oikeastaan muistiinpanoina itselleni, sillä eihän tällaista vapaa-aikaa usein kohdalle satu. Mutta todella kiva on ollut kuulla tutuilta ja vähän vieraammiltakin kiitoksia aiemmista merkinnöistä matkan varta.

Nyt kun olen taas kotimaassa, on vähemmän eksoottista kerrattavaa. Hyvä olisi silti pitää muistiinpanojen tahtia yllä, kuten eräs lukija Taiwanista huomauttaa.

Olohuone 5.3.2008

Muita selityksiä tauolle ovat olleet kaaos ja kiire. Myönnän, että olin Aasiassa hieman liian optimistinen remontin suhteen, välillä luulin, että kaikki olisi jo melkein valmista palatessani. No, kyllä ja ei... Tavallaan keittiökaapit oli kyllä koottu ja kylppärikin pitkällä, mutta en silti oikein ollut tajunnut, miten paljon kaikenlaista säätöä vielä vaadittiin. Vielä tänä aamuna kävin sirkkelillä sahauttamassa yhden hyllylaudan, ja paukuttelin vasaraa olohuoneessa.

Viereisessä kuvassa muuten olohuone saapuessani Thaimaasta. Tarvitseeko kertoa, että huone oli imuroitava, pyyhittävä lattiasta kattoon sekä lattiat ja ikkunat pestävä. Pölyä oli uskomaton määrä.

Keittiö 5.3.2008

Lisäksi siivoaminen vähän eskaloitui. Lähes kaikki tavarani olivat kasattuna makuuhuoneessa, ja samalla kun kasaa purkaessani valitsin tarpeettomia roskiin, niin katselin myös makuuhuoneen komeroita sillä silmällä. Olen tehnyt aika monta retkeä roskikselle, UFF:n kierrätyslaatikolle ja kellariin. Varmaan Aasian reissukin vaikutti, sillä tuoreessa muistissa oli vielä, kuinka vähällä tavaramäärällä itse asiassa tulee toimeen.

Keittiö2 5.3.2008

Ärsyttävintä oli keittiön välitilan taustalevyn odottelu. Se nimittäin voitiin tilata vasta, kun keittiö oli asennettu, jolloin välitilan takaseinästä saatiin tarkat mitat. Lisäksi tehdas (tai mikä se paikka nyt onkaan) oli hiihtolomalla pääsiäisen alla, joten homma viivästyi vielä senkin takia. Ja koska taustalevyä ei saatu, ei voitu asentaa lamppuja eikä pistokkeita. Ja kun taustalevy ja pistokkeet puuttuivat, en oikein viitsinyt ottaa suojamuoveja pois ja ruveta varsinaisesti asumaan ja sisustamaan. Ennen asennusta kuitenkin maalasin keittiön seinät, remonttimiehethän olivat vetäneet sopimuksen mukaan vain pohjamaalin.

Taustalevy tuli Kalustetukkuun kiirastorstaina, mutta remonttimiehet ehtivät hakea sen vasta tiistai-iltana, ja se asennettiin keskiviikkona 23.3.. Olin jotenkin luullut, että sähkötyöt tehtäisiin samantien, mutta sähkömies ilmoittikin tulevansa vasta torstaina.... ja tuli sitten perjantaina, kun olin torstaina käynyt juttelemassa työmaavastaavan kanssa. Samalla palautin panokseni ns. narinalistaan. Remontin tekijät jakoivat pääsiäisen alla lomakkeet, johon sai merkitä asunnossa vielä korjattavat asiat. Keittiön seinässä oli komeroiden päällä koloja, ja ovenkamanoita oli vinossa.

Kylpyhuone 5.3.2008

Maanantaina 31.3. pari remppaporukan kaveria tulikin korjaamaan asiat. Toinen ehdotti vain irvistelevien ovenkamanoiden maalaamista, mutta sanoin, että ne ovat silti ihan selvästi vinot, eikä maali niitä suorista. Toinen miehistä, joka on koko ajan muutenkin ollut aika pätevimmän ja asiallisimman oloinen tuntemistani remppaajista, puisteli myös päätään.

Tunnin päästä seinä ja kamanat olivat sileitä ja suorassa. Laastin kuivuttua maalasin illalla keittiön seiniä vielä uudelleen.

Kylppäri sentään valmistui ilman ihmeempiä mutkia. Varsinaisen putkityön, allaskaapin kiinnityksen (lisämaksusta tietty...) ja pesukoneen asennuksen lisäksi piti hankkia myös koukkuja ja suihkuverhotanko. En kyllä tajua, miten kylppärin koukut voivat maksaa 20 euroa/kpl. Ostin omani mielenosoituksellisesti Ikeasta alle 4 euroa/kpl. Näyttävät pysyvän seinässä ainakin toistaiseksi.

Eihän tämä nyt pelkkää siivoamista ja remontoijien vahtimista ole kuitenkaan ollut. Pääsiäisen alla kävin kaverini Arin luona Rukalla. Parina päivänä lumilautailin, ja se oli kyllä ihan loistavaa. Viime talvi jäi kokonaan väliin, mutta näköjään liikemuisti toimii, sillä lautaili sujui yli odotusten. Sääkin oli aurinkoinen ja pakkasta oli sopivasti muutama aste.

Skiing

Viimeisenä päivänä Rukalla kokeilin myös moottorikelkalla ajamista, sekä hiihtoa ensimmäistä kertaa armeijan jälkeen. Niin, vaikka jotain olisi liikemuistiin jäänytkin, niin se oli parempi unohtaa. Arin mielestä tasaiset peltomaisemat olivat tylsiä, joten hän vei minut samoille laduille, jossa seuraavana viikonloppuna hiihdettiin SM-kisoissa. Tasaista maastoa ei tainnut koko kymmenen kilsan ladulla sitten olla muutamaa metriä pidempään.... paitsi Arin mielestä, joka kutsui alle 30 asteen nousujakin tasamaaksi. Yllättäen vain minä olin suihkun tarpeessa sen lenkin jälkeen.

Tästä postauksesta tuli ehkä vähän puuduttavaa kertausta, juuri tuota muistiinpano-osastoa. Parannusta on ehkä luvassa, sillä lähden ensi viikolla Japaniin.

Loppuvuorotteluvapaan ajaksi on varmaan laskettava tiukka päiväbudjetti, sillä verkkopankin tunnusluvut ovat jo nyt yleensä suurempia kuin pankkitilin saldo.

Päivitän lähipäivinä vielä kuvia keittiöstä valmiina. Ja Flickriin kuvia Aasian matkasta. Ihan varmasti.

Tänään kotona

Sivun oikeasta laidasta löytyy nyt linkki Pekan matkablogiin ja matkakuviini Flickrissä. Kuvia on paljon päivittämättä, lisään niitä kun saan kotona netin taas toimimaan.

Kämpän putkiremppa alkaa vihdoin viimein olla lopussa, ja ensi yöksi pääsen vihdoin omaan petiin. Pientä säätöä on tietenkin, esim. keittiön välitilan tausta tulee vasta pääsiäisen jälkeen, ja keittiön liesituulettimen ja työtasot ja sähköpistokkeet voi asentaa vasta sen jälkeen.

Eteinen 10.2.2008

Kaverini Tapani kävi 10. helmikuuta ottamassa kuvia asunnolta eli noin kuukausi remontin aloittamisen jälkeen.

Alunperin oli tarkoitus laittaa kuvia rempan edistymisestä matkablogiini. Siis ensin kuva minusta hiekkarannalla imeskelemässä Singapore Slingiä, ja sen alla Meanwhile in Finland: tuhoa ja tuhkaa kotona. Se ei ihan onnistunut, mutta tässä muutama kuva rempan edistymisestä.

Lento Bangkokista takaisin Helsinkiin maanantaina 3.3. tuli ajoissa ja lento oli vain normaalin tylsä, ei onneksi mitään ylimääräisiä ongelmia. Aasiasta paluu vähän pänni, ja oli aika epätodellista seuraavana aamuna odottaa räntäsateessa ratikkaa Hämeentiellä.

Kylpyhuone 10.2.2008

Remppa oli kuitenkin siinä vaiheessa, että oli juuri hyvä aika palata. Tai no, jos olisin palannut jo viikkoa aiemmin, olisin ehkä ehtinyt kieltää sähkömiestä laittamasta jotain uutta säätötaulua keskelle eteisen seinää vaatekaapin  paikalle. Aika monen muistutuksen jälkeen se oli eilen siirretty sivuseinälle ja edellinen paikka oli tapetoitu.

Tiistaina 4.3 toimitettiin myös kodinkoneet. Induktiolieden matka päättyi pihamaan asvalttiin, johon Kiitolinjan kaverit sen lavalta pudottivat. Siitäkin oli hyvä olla paikalla reklamoimassa, ja uusi liesi tuli viikkoa myöhemmin, eli viime tiistaina.

Keittiö 10.2.2008

Särkynyt liesi on minulla edelleen. Selvisi, että Kiitolinja ei voi kuljettaa sirpaleiksi mennyttä liettä pois, sillä he tarvitsevat sitä varten erillisen rahtikirjan. Sellaista ei ollut myöskään sillä kaverilla, joka viikkoa myöhemmin toi uuden ehjän lieden tilalle. Kaupasta minulle sitten kerrottiin, että minun pitää säilyttää liettä vielä viikko vakuutustarkastusta varten, jonka jälkeen voin heittää sen pois. Että sellaista kierrätystä. Onneksi pihamaalla on rempan takia jo valmiiksi lava helloja yms. koneita ja roinaa varten.

Koska remontoijat olivat hakeneet keittiökalusteet viikkoa sovittua aiemmin, niin luulin, että remontti olisi tullessani paljon pidemmällä. Kylppärin kaapitkin oli toimitettu jo helmikuun puolivälissä.

Kaappien kiinnitystä hidasti se, että alkuperäiset remonttiin kuuluvat rättipatterit olivat liian leveät. Tiistaina se leveä rättipatteri oli kiinni seinässä, eikä vieressä olisi ollut tilaa peilille tai peilikaapille. Niinpä patteri jouduttiin vaihtamaan kuulemma 80 euroa kalliimpaan kapeampaan malliin, ja myös muutama jo porattu kaakeli piti vaihtaa. Onneksi olin ostanut ainakin neliön verran ylimääräisiä kaakeleita.

Tuoreempiakin kuvia on, mutta en nyt ehdi niitä lisätä. Täytyy mennä jatkamaan siivousta ja siirtämään tavaroita makuuhuoneesta takaisin oikeille paikoilleen. Oma sänky alkoi jo eilen vähitellen pilkottaa rojun alta.

Paluu epämukavuusalueelle

Puolitoista viikkoa Balilla kului nopeasti. Viimeinen matkaviikko oli satunnaisista sateista huolimatta älyttömän hauska, ja vaikka paluu Suomeen vähän harmittaa, niin ainakin olen reissuun tyytyväinen. Ja pääseehän sitä taas tapaamaan kavereita. Ja saunaan!

Ensimmäisellä viikolla majailimme Kuta/Legianin alueella Kumala Pantai-hotellissa. Todella mukava, varsinkin kun vaihdoimme toiseen huoneeseen ja rakennukseen pois aussisurffareiden naapurista. Mitä kauemmin aussisurffarit pysyvät surffaamassa, sitä miellyttävämpää meille muille. Ihme ovien- ja huonekalujen paukuttelua aamuyöllä.

Käytiin laskemassa Ayung-jokea, oli ihan älyttömän kivaa. Kumiveneen perää pitävä opas huvitti suvantopaikoissa mm. flirttailemalla takapenkille järjestämiensä brittityttöjen kanssa.
- What is your name? Ella? In our language it means "easy".

Viimeisellä viikolla pääsin sitten kunnolla veden alle. Kävin vihdoin sukeltamassa, tosin ihan oppaan vetämän introsukelluksen. Ajoimme vuokra-autolla Balin itärannikolle Amediin. Seudulla on hyviä sukellus- ja snorklauspaikkoja, ja niiden takia paljon pieniä hotelleja ja bungalow-resortteja.

Kuuluisin sukelluspaikka on Tulamenin kylän edustalle uponnut 2. MS:n aikaisen USS Libertyn hylky. Tämä oli nyt sitten mulle se Aasian toinen epämukavuusalue.

Itse asiassa introsukellus meni hyvin. Ensin ohjaajan veti harjoitukset sukelluskoulun uima-altaassa. Sitten ajoimme Tulameniin, josta lähdimme rannasta sukeltamaan. Ensimmäisellä sukelluksella maski huurtui, ja tuntui jotenkin heiluvan koko ajan. Myös paineita joutui tasaamaan koko ajan. Hylky oli aika heikossa kunnossa, mutta ihan vaikuttava. Kaloja oli todella paljon, ne olivat isoja ja ne tulivat ihan lähelle. Oli todella kuin olisi kutistunut ja uinut akvaariossa.

Yritin vähän potkia eteenpäin, mutta käytännössä opas vaan raahasi mua ympäri merta. Meressä liikkuminen ei todellakaan ole mulla veressä.

Toinen sukellus oli kuitenkin miellyttävämpi. Sain paremman maskin, ja onnistuin jo vähän itsekin ohjaamaan kulkuani. Ja nähtiin valkotäplähai sekä barrakuda, mitkä on kai sukeltajille melko hienoja juttuja, sillä molemmat ovat aika julman näköisiä. Valkotäplä näyttää tappajahain pikkuveljeltä ja barrakudan suu oli kuin viemäri, joka on täynnä torahampaita.

Eipä mun sukellukset kauaa kestäneet. Hengitin hyvin rauhallisesti ja syvään, joten happi loppui vähän yli puolessa tunnissa. Kokeneet sukeltajat pysyvät pinnan alkav lähes tunnin, ja ilmaa riittää vielä varuiksi. Mutta ainakaan tällä kertaa en saanut vesileikeissä haavoja tai muita vammoja. Kehitystä!

Amedista ajeltiin Ubudiin. Olimme edellisellä kerralla varanneet sieltä bungalow-majoituksen, ja olimme kyselleet resortin pitäjiltä, olisiko mahdollista päästä katsomaan balilaista tanssia. Resortissa odottivatkin valmiina liput Tulitanssiin samalle illalle. Hieno esitys, vaikka tietty turisteille sekin. Tanssi on kuitenkin perinteinen, perustuu hindutaruihin, ja oli paikallisten esittämä. Soittimien sijasta musiikkina toimii 50-100 miehen kuoron laulamat rytmit. Montakohan kertaa ne toistivat tsägätsägä tunnin esityksen aikana? Mutta ihan jännä tanssi siis, tanssijoiden puvut ja liikkeet olivat nekin eksoottisia.

Perjantaina kävimme vielä ohjatulla pyöräretkellä alas Kintamani-vuorelta. Reitti meni alamäkeen, joten polkea ei juuri tarvinnut. Aloimme pienten kylien läpi pikkuteitä ja opas kertoi välipysähdyksillä paikallisista oloista ja elämästä.

Todella toivoisi, että Balin omintakeinen kulttuuri ja elämäntapa säilyy jatkossakin. Huonolta näyttää, sillä massaturismilla on tapana tehdä kaikista paikoista samanlaisia. Sen näkee esim. Kutasta. Mutta ainakin monet paikalliset tuntuvat arvostavan omaa kulttuuriaan, ja ovat toisaalta tajunneet (tosin varmaan ulkomaalaisten yrittäjien avulla), että se vetää myös matkailijoita. Toivottavasti jokin tasapaino löytyy.

En vaan voi mitään sille, että balilainen hieronta kutittaa mua. Balilaisessa hieronnassa painellaan ja pyöritellään lihaksia peukaloilla, ja se

Nyt siis olen jo Bangkokissa, ehdin vielä pakolliset nähtävyydet käydä katsomassa. Maanantaina sitten Suomeen. Kuulemma ilma on keväinen, mutta silti mietin, että jäädynkö Helsinki-Vantaalla. Huomattiin Pekan kanssa, että ollaan koko matkan ajan säädetty huoneiden ilmastointia yhä lämpimämmälle, sillä aloimme muuten palella. Nyt on kroppa tottunut ainakin +28 asteen jatkuvaan lämpöön. Helsinki-Vantaalla taitaa odottaa taas epämukavuusalue.

Singaporea ja Balia

Edellisesta blogista on jo pari viikkoa. Singaporessa ei ollut oikein aikaa bloggailuun, tekemista riitti. Lisaksi kunnon nettikahviloitakin tuntui olevan ainoastaan Pikku-Intiassa, jonne oli hotellistamme Robertson Quaysta aika lailla matkaa. Taalla Balilla Kutan turistirannalta nettikahviloita loytyy, mutta yhteydet ovat yleensa hitaat kuvien paivittamiseen, mutta muutaman kuvan olen onnistunut paivittamaan.

\asuimme hotelli Robertson Quayssa, joka on Singapore-joen varrella lahella keskustaa, ja aivan baarialue Clarke Quayn lahella. Singaporella on ubersiistin maine, ja totta se oli. Kaduilla ei ollut roskia, eika purkkaa nakynyt missaan. Punaisia pain sentaan kaveltiin ja muutenkin katuja ylitettiin sopivimmasta paikasta ihan kuten muuallakin. Siltojen alla pyorailijoita uhattiin kieltomerkissa 1000 Singaporen dollarin sakolla (noin 500 euroa), mutta sitakin rikottiin.

No, ubersiisteys sopii harvoin yhteen hauskuuden kanssa. Joltakin kaupunginpaattajalta oli kuulemma kysytty, mita johto aikoo tehda kaupungin hieman tylsalle maineelle matkailun parantamiseksi.
- Tama hauskanpito on asia, jonka aiomme ottaa vakavaan kasittelyyn hallituksessa.

Singapore tuntui vahan teemapuistolta, silla lahes kaikki oli uutta. Ostoskatu Orchard Roadin varrella purettiin vasta 20 vuotta vanhoja rakennuksia uusien tielta. Sellaista elavan kaupungin kerrostuneisuutta ei keskustasta paljoa loydy, silla vanhatkin rakennukset oli kunnostettu vimosen paalle.

Mutta tuosta purnauksesta huolimatta ei oikeastaan voi valittaa siita, etta kaikki toimii. Suihkustakin tuli kuumaa vetta ja paineella, mika tuntui jo maailman kahdeksannelta ihmeelta aiempien paikkojen jalkeen. Ja ihan kivaa tekemista riitti, Pikku-Intia naytti kivalta ja Chinatownissa varsinkin Heritage Center -museo oli mielenkiintoinen. Ei ollut maahanmuuttaneilla kiinalaisilla helppoa 1800-1900 -luvuilla.

Singaporen suuri  ja hieno elaintarha vaati yhden paivan. Lampiman ilmanalan elaimia oli aika tavalla enemman kuin Korkeasaaressa.  Sen naapurissa oli  Night Safari,  nimenomaan yolla liikkuviin elaimiin erikoistunut elaintarha, joka avautui vasta 19.30, auringonlaskun jalkeen.

No, kissaelaimet kylla nukkuivat koivet ojossa... mutta ihan jannaa oli  nahda elaimia luonnollisissa viidakkomaisissa oloissa. Suurimman vaikutuksen teki liito-orava, joka kiipesi ensin oksalle polun oikealla puolella, ja leijaili paata hipoen polun toiselle puolelle ruokakupin aareen.

Singaporesta kannattaa ostaa myos elektroniikkaa, silla hinnat ovat halvat, ainakin Suomeen verrattuna. Parina paivana kiersimme etsimassa Pekalle uutta kameraa ja minulle uutta iPodia. Kauppoja siis loytyi, mutta kun piti tietenkin loytaa se halvin... Vinkki: Singaporen elektroniikkaostareita ovat Funian ja Sim Lim Square. Kauppiaiden hinnoista kannattaa kysya: "Is that including tax?" Elektroniikan hinnoista saa kuitteja vastaan 5,5 prosenttia takaisin lentokentan ao. palvelutiskilta.

Odotettu kiinalainen uudenvuosi oli kylla vahan floppi. Kavimme katsomassa paraatin harjoituksia kaupungin keskustassa, joka sekin oli iso yleisotapahtuma. Kulkue oli puolitoista tuntia myohassa, ja kun se viimein alkoi valua, emme sitten jaksaneet kovin kauaa katsoa. Kaikki oli vahan liian rauhallista, odotin kovempaa raminaa ja pauketta.

Ja uudeksivuodeksi yoelamakin oli aika kesya. Tai sitten emme vain tienneet oikeita paikkoja.

Raffles-hotelli oli kylla tyylikas. Vaikka hotellin vieressa on vilkkaita katuja, ostareita ja muita hotelleja pilvenpiirtajissa, ja vaikka Raffles on perusteellisesti kunnostettu ja modernisoitu 80-luvun lopulla (kaariholviportaikko oli korvattu liukuportailla), niin sisapihoilla ja avoimilla kaytavilla vaan on edelleen vanhan maailman rauhaa ja ylellisyytta.

Meanwhile in Finland:
Putkiremontti etenee vauhdilla, jopa pari viikkoa etuajassa. Kuulemma kylppari on jo kaakeloitu. Viime viikolla keittiokalusteiden toimittaja otti yhteytta, kun putkifirma oli kuulemma tulossa hakemaan kalusteita. Eipa mun kanssa ollut tallaisesta sovittu, keittion asennuksen kun piti olla vasta paluuni jalkeen. Olin sopinut yhden toisen firman kanssa kuljetuksista. Pitaapa muistaakin peruuttaa se.

Kylppari on kuulemma jo kaakeloitu. Kamppa saattaa olla keittion seinien maalaamista, lieden ja muiden koneiden asennusta ja  suihkuverhon ripustusta vaille valmis, kun palaan ma 3. maaliskuuta.

Oma olo on paljon rennompi kuin ennen lahtoa, ja olen muuttunut jopa optimistisemmaksi kuin Pekka. Han on nimittain varma, etta mun remppaan tulee viela joku katastrofi. Ei putkiremppa voi vaan sujua noin katevasti.

Viimeinen lomaviikko alkaa huomenna. Singaporen jalkeen olemme siis Balilla, Kutan turistirannalla. Taalla on jopa satanut, joten kavimme laskemassa koskea, jossa kastuu kuitenkin. Parituntisen koskenlaskun aikana ei sitten satanut tippaakaan. Ja sen jalkeen balilaisessa hieronnassa, sisatiloissa. Hyva paiva.

Vuokrasimme auton, kavimme Ubudin kaupungissa Balin keskiosissa, palaamme sinne torstaina. Pekka muuten varmaan bloggaa autoilukokemuksistaan, liikenne oli aika villia.

Eilen kavimme tapaamassa Gianyarissa Riittaa ja hanen perhettaan. Riitta on etainen sukulaiseni, eli sedan vaimon veljen sisko, enka koskaan ole aiemmin tavannut. Oli todella hauska tutustua, ja kuulla 20 vuotta Balilla asuneelta paikallisesta elamasta. Kuulemma taikausko ja voodoo ovat edelleen vahvoja. Enpa ihmettele, hindujumalien patsaita on muutenkin joka kulmassa.

Nyt ei vaan enaa jaksa kirjoittaa enempaa. Taytyy menna hotellille pakkaamaan, lahdemme huomenaamulla itarannikolle etsimaan sukelluspaikkoja. Torstaina tapaamme taas Riitan perheen, kun menemme rannikolta Ubudiin. Pe on suunnitelmissa pyoraretki tulivuoren rinteilla. Ja la lennan Bangkokiin, ja sielta maanantaina sitten Suomeen. Toivottavasti ehdin viela jotain taalta bloggaamaan, mutta nettikahviloita on varmaan maaseudulla aika harvassa...

Vierotushoidossa

Tulo Pulau Wehiin, ja oikeastaan koko Indonesiaan oli pieni shokki Kuala Lumpurin, Georgetownin ja Langkawin jälkeen. Tsunami tuhosi suuren osan Banda Acehia, ja jälleenrakennus on yhä kesken. Maanjäristys hajotti kaupungista yli kolmekerroksiset talot. Elämä näytti jatkuvan, mutta kansainvälistä tukea oli tsunamin jälkeen tänne saatu selvästi vähemmän kuin Thaimaahan. Indonesia on lisäksi maailman korruptoituneimpia maita, joten osa rahoista saattoi jäädä matkalle. Elämä näytti Banda Acehissa jatkuvan, mutta vielä oli paljon ränstynyttä ja keskeneräistä. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun suuri osa avustusjärjestöistä lähtee ensi vuonna.

Jos tiet Suomessa ovat perunapeltoa, niin Pulau Wehin saarella ne ovat kokonainen maatila. Matkalla Gabangin rannalle näimme tiellä lehmiä, vuohia, kanoja, hanhia, kissan sekä apinoita. Kyyti oli minibussi, joka Suomessa olisi romutettu jo kauan sitten. Ja tie oli kuin pommituksen jäljiltä.

Perillä Gabangissa paikkaa näytti hallitsevan komea lomakylä nimeltä Flamboyan. Toisena yönä pääsimme sinne komealta näyttävään Emperor-bungalowiin. Yllättäen yli 100 neliön talossa oli sisällä olohuoneessa vain 2 tuolia, pikkupöytä ja ainoassa makuuhuoneessa sänky. Likaisessa vessassa oli sentään oikea pönttö, mutta muu peseytyminen eli suihku hoidetaan kaatamalla päälle kauhalla vettä sammiosta, johon resortin johto silloin tällöin laskee vettä seinässä olevasta vesijohdosta. Kauhalla vettä kaatamalla myös huuhdotaan vessanpönttö. Sähköt ovat poikki usein ja pitkään, joten ilmastointikaan ei oikeastaan toimi.

Itse rantakin näytti pieneltä, muutama yksikerroksinen mökkiravintola, joiden edustalla oli muovituoleja ja pöytiä katoksen alla. Oluttakin myydään vain yhdessä rantapaikassa, sillä alueen väki on enimmäkseen hartaita muslimeita. Ja sekin olut on indonesialaista Bintangia, joka maistuu oudolta, jotenkin kemialliselta. Enemmän sitä juoneet tsekkitytöt valittivat, että siitä menee maha sekaisin. Selvästikin Bintang-oluen panijat ovat itse raivoraittiita, eivätkä halua muidenkaan nauttivan oluesta (lue: elämästä).

Kehittynein paikka on hollantilaisen pariskunnan pitämä Lumba Lumba Diving Center. Kaksikerroksinen siisti betonitalo, suihkut, takana muutama bungalow. Ja rannan ainoa nettiyhteys, ilmaiseksi wlanin kautta.

Pienessä paikassa tutustuu aika äkkiä muihin. Osa porukasta on todella kokeneempia sukeltajia kuin olen vielä missään tällä reissulla tavannut. He muistavat yleensä sivulauseessa lipsauttaa, että ovat sukeltaneet yli 400 kertaa. Seuraavaksi he kehuvat jotain melko eksoottista sukelluspaikkaa, esim. Omania tai Galapagos-saaria: "10 vuotta sukellusta tiivistettynä yhteen paikkaan".

Minusta kiinostavimpia olivat ngo:t eli avustustyöntekijät, jotka olivat tulleet tänne viettämään kiinalaisen uuden vuoden pitkää viikonloppua. Asemapaikka oli Indonesiassa Medanin ja Banda Acehin välissä, 6 tuntia kumpaankin paikkaan. Aika kunnioitettavaa, että yliopistosta kansainvälisestä laista valmistunut nainen lähtee siistin city-uran sijasta Punaisen ristin avustustyöntekijäksi ensin vuodeksi Kolumbiaan, sitten Nepaliin ja nyt tänne.

Parin päivän päästä huomasin viihtyväni. Lähimmässä rantapaikassa on hyvää ruokaa ja ystävällistä väkeä, ja laskin, että viikon ruokalaskuksi tulee alle 40 euroa. Juttuseuraa riittää niin kauan kuin jaksaa siellä tai Lumban edustalla aikaa viettää. Myös bungalowin terassilla lueskelu on kivaa. Ranta on todella kivikkoinen, mutta siltä pääsee varovasti suoraan snorklaamaan. Näin parin reissun aikana rannan lähellä kilpikonnan, barracudan ja trumpettikalan, sekä paljon muuta värikästä.

Huominen päivä menee kokonaan Singaporeen matkustamiseen kahdella lennolla. Perillä menen hotellissa heti lämpimään suihkuun, ja sitten parille oluelle. Ah.

Muistilista itselle

Saa on ikava kylla ollut Kuala Lumpurissa vahan tihkuinen, kuuluisaan Petronas-torniin ei juuri kannata menna maisemia katsomaan, silla talla saalla maisemia ei juuri nae. Kuala Lumpur on silti aika hieno kaupunki, mukavaa olla paikassa, jossa on oikeaa paikallista elamaa. Pekan blogista kannattaa lukea aiempia kuulumisia Georgetownista seka kommentteja hotellistamme Kuala Lumpurissa. Talla hetkella kaveri muuten tekee hotellihuoneessa yliopiston rastiin jaaneita ruotsinlaksyja, HA!!!

Tein itselleni muistilistan matkalla tahan mennessa oppimistani asioista. Taydennan tata ehka viela, tuskinpa olen viela ihan kaikkea oppinut.

1. Puhu yksinkertaisemmin. Kaikki monimutkaiset sivulauserakenteet on parempi unohtaa, parempi kayttaa vain perussanoja. Ei siis "For me as well" vaan "Me too".

2. Hymyile enemman. Hymyilemalla valttaa kaikenlaisia ongelmia hotelleissa, ravintoloissa, kaupoissa jne. ihmisten kanssa toimiessa. Jonkin vaarinkasityksen sattuessa (ja niita sattuu...) pitaa varsinkin valttaa sanomasta painokkaasti "No, no, no", silla silloin henkilokunta singahtaa salamana pois valttaakseen mokaamisen hapean. Sen jalkeen odottelet sitten yksin, kun puolet henkilokunnasta kokoontuu huoneen toiselle laidalle pitamaan kriisipalaveria, ja loput kiertelevat jossain nakokenttasi laidalla tutkimassa tarkkaan tapetin saumoja.

Lopulta paikan johtaja tulee paikalle laskun kanssa.

- You pay only pad thai?

- Yes, I have paid coca-cola, water, so coca-cola, water very okei. Now pay pad thai.

3. Jos on nalka, syo heti ensimmaisessa paikassa. Jos kaupungilla ollessa alkaa virta vahentya, mutta mitaan todella hyvaa ruokapaikkaa ei ole lahistolta tiedossa, niin on parempi menna ensimmaiseen hyvaksyttavan nakoiseen paikkaan, kuin kierrella ympari kortteleita kolme varttia eri ravintoloiden edustoilla ruokalistoja tutkien - ja paatya lopulta siihen ensimmaiseen paikkaan.

Poikkeus: vaikka seisoisi aivan vieressa, niin valta Bukit Bitangin ostoskadun paassa olevaa ravintolarivistoa, ja varsinkin erasta "Arabic fine dining"-paikkaa. Elainsuojelijoita varmaan ilahduttaa, syomamme lammas oli todennaikoisesti elanyt pitkan elaman ja kuollut luonnollisista syista. Tuli todella ikava Antiokia Atabaria Eerikinkadulla.

4. Juo vetta koko ajan. Jep, sateisellakin saalla taalla hikoilee, ja nestehukkaa on vaikea kuroa umpeen.

5. Ala usko hotellin henkilokunnan baarisuosituksia. Jos hotellin nuorehko miespalvelija kehuu jotain baaria (it's a happening place), kyseessa on melkein varmasti tyttobaari. Sama koskee taksikuskeja. Ja tama patee ilmeisesti koko maailmassa vahan isommissa kaupungeissa.

Ei silti, jos paikka on jossain baarikeskittymassa (mita kannattaa kysya), tyttobaarin lahistolta voi loytya ihan mukava paikka, jossa paikalliset kayvat viihteella, ja jossa todella hyva coverbandi soittaa hittimusaa suurella sydamella. Perjantaina oli hauska ilta Kuala Lumpurissa Rum Jungle -nimisessa paikassa. Enpa ole koskaan ollut baarissa, jossa baaritiskin ylapuolella uiskentelee haita.

6. Ala ikina osta Nivean aurinkorasvaa, paitsi jos on aivan pakko. Aine ei tunnu imeytyvan millaan. Kun tunnin kuluttua kaupungilla kavellessa tai rannalla alat hikoilla, Nivea valuu silmiin ja kirvelee alyttomasti. Olit tekemassa mita tahansa, on aivan pakko pysahtya pyyhkimaan aine pois. Minkaan muun aurinkorasvan kanssa ei ole tuollaisia ongelmia ollut. Nivean aurinkorasva tuhosi myos Pekan kynan, joten mitahan aine tekee silmille. Valitettavasti Nivean rasvat tuntuvat olevan ainoa vaihtoehto vahankaan syrjaisemmassa kaupassa. Aloe vera -voidetta kannattaa muuten varata auringonpolttamien varalta, todella toimii.

7. Ala mene veteen ilman kenkia. Tietenkaan. Tamakin laksy minun piti oppia kantapaan kautta. Nyt olen ostanut vesiurheilukengat, joita voi kayttaa rannalla muutenkin kuin uidessa. Jalat ovat jo kunnossa, jes!

8. MUST - STOP - SHOPPING - MUST - STOP - SHOPPING - Mutta kun ei vaan pysty. Hotelli Istana sijaitsee lahella paaostoskatu Bukit Bintangia. Uimakenkien lisaksi olen paikkaillut lukuisia muita puutteita vaatetuksessani... Singaporesta aion viela shopata uuden iPodin, silla ne ovat siella USA:n hinnoissa. Elakoon vahva euro.

9. Ota rennosti. Asiat yleensa hoituvat, vaikka joku aluksi vaittaisi jotain mahdottomaksi. Hesarissa tosin uutisoitiin, etta pikkuhuolet ovat hyvaksi terveydelle. Ehkapa myos kauhu ja kuolemanpelko ylittaessani katua Kuala Lumpurissa vain parantaa terveyttani. Ainakin se pelastaa jaamasta vilkkaan liikenteen alle.  

10. Varaa lennot ajoissa. Varsinkin kiinalaisen uudenvuoden aikaan. Pienen vaittelyn jalkeen saimme sittenkin jarjestettya matkan 5. helmikuuta Kuala Lumpurista Indonesiaan Banda Acehiin ja sielta Pulau Weh'in saarelle.

PS. DVEGG on nyt luettu. Hyva kirja, ja opettavainen. En tiennytkaan, etta myos suomenruotsalaiset saattavat lahtea  kannissa toikkaroimaan heikoille jaille, luulin, etta se on tyypillista vain meille suomensuomalaisille. Ei silti, paikallisessa lehdessa kerrottiin 70-vuotiaasta romumetallin keraajasta, joka kavi etsimassa metallia armeijan ampuma-alueella. Mies loysi rajahtamattoman kranaatin. Joka toimi sitten vasta kotona. Onneksi muu perhe oli juuri ulkona.

Seuraava matkakirja on Cormac McCarthyn The Road.  

 

 

Offseason

Matka Koh Lipelta sujuikin aika vauhdikkaasti. Kannattaa kayda katsomassa Pekan blogista video, joka kertoo enemman kuin tuhat sanaa.

Langkawissa olemme majoittuneet Melati Tanjung-motelliin Pantai Cenangille, aivan hiekkarannan viereen. Pantai Cenang on aika kanariamainen, mutta onneksi paremmilla ruokapaikoilla. Pekka naytti autuaalta, kun ensimmaisena iltana paasi syomaan pihvia ja perunaa ensimmaista kertaa kuuden viikon thairuokakuurin jalkeen. Jostain syysta esim. Koh Lantassa tilattu pizza maistui lahes, mutta ei taysin erilaiselta kuin oikea pizza, ja sama koskee usein muitakin thaiden yrityksia tehda lansimaista ruokaa. Itse en viela parissa viikossa ehtinyt kyllastya padthaihin, mutta kyllahan lansiruoka vaihteeksi taas maistuu. Esim. Oasis-nimisessa ravintolassa oli aivan loistavaa ankkaa.

Noista pitkista ruokapohdinnoista jo varmaan arvaa, ettei taalla ole paljoa muuta tapahtunut. Olen toista kertaa islamilaisessa maassa. Minareetteja ei Langkawilla nay, sen sijaan paikalliset naiset kayttavat Bosniaa paljon enemman paan peittavia huntuja ja jopa kokokaapuja. Miehet sen sijaan ovat ihan tavallisesti t-paidoissa, mutta shortseja eivat taida kayttaa. Eipa se silti kovin tasa-arvoiselta vaikuta, noin paallisin puolin.

Jalat paranevat hiljaa, toisessa pidan viela varmuuden vuoksi sidetta, ja vesiurheilu on toistaiseksi pannassa. Tarjolla olisi kylla esim. purjelautailua, jota Pekka jo kokeilikin, mua taas kiinnostaisi optimistijolla, milla paasisi ottamaan tuntumaa purjehdukseen.

Highseason on selvasti ohi, vaikka saa on lammin ja aurinkoinen. Turisteja on kylla, varsinkin eri puolilta Aasiaa, mutta aina on tilaa, eika minnekaan tarvitse jonottaa. Ihan kivaa.

DSCN2326

Pariksi paivaksi vuokrasimme auton, ja kiersimme koko saaren. Ei nyt varsinaisesti mitaan valtavaa ja erikoista nahtavaa, ihan tavallista arkea suurimmassa osassa saarta. Kavimme yli 700 metria korkealla Gunung Mat Cincang -vuorella, jonne paasee melko hurjan nakoisilla gondolihisseilla, seka katsomassa krokotiileja krokotiilitarhassa (vai miksi sita sanoisi).

Kavimme myos Underwater Worldissa, joka on oppaan mukaan Aasian suurin merielainakvaario. Isoissa akvaarioissa oli naytilla mm. pingviineja, hylkeita, seka tietenkin paljon trooppisia todella upean varisia kaloja. Snorklaus (ja ehka sukelluskin) alkoi kiinnostaa. Myos keittioremonttiin tuli aika luovia ideoita. Yla- ja alakaappien valiseen tilaan voisi upottaa seinaan akvaarion. Hieman siis toisenlaisella tilajarjestelyilla siis, silla naapurin vessa tuskin nayttaa kivalta edes trooppisen akvaarion lapi. Taitaa jaada tama idea hautumaan jotain tulevaa asuntoa varten.

Sellaista loysaa turistielamaa siis. Maanantaina jatkamme Langkawista Georgetowniin. Vanhassa siirtomaakaupungissa on kuulemme iso Chinatown ja Pikku-Intia. Pitaapa kokeilla ruokailua niissakin :) Oikean kaupungin tunnelma on takuulla aika toisenlainen kuin Langkawin lomarannikolla offseasonin aikaan.

Niin ja sain taalla vihdoin lisattya matkakuvia Flickriin, kaykaahan katselemassa.

Khawp khun khrap, Thaimaa

DSCN2280

Saavuimme Pekan kanssa lauantaina  auringonlaskun aikaan Koh Lipen Pattaya-rannalle. Tavallisesti auringonlasku on ihan miellyttava naky, mutta talla kertaa ei ehditty ihastelemaan. Aioimme yopya saaren toisella puolella joko Mountain Resortissa, jota oli kehuttu matkaoppaassa, tai Porn Resortissa, joka kiinnosti ihan nimen perusteella.

Koh Lipen tieverkko muodostuu hiekkapoluista. Varsinaisia teita ei ole siis lainkaan, eika takseja jne. Joskus polkujen risteyksissa on joku kyltti, josta ehka saa selvaakin, ja joskus ei, varsinkaan sakkipimeassa.

Ilta alkoi pimeta, ja rannalta kyselimme ihmisilta suuntaa jompaankumpaan. Pari pikkupoikaa naytti vahan matkaa tieta, sitten jatkoimme tarpomista jollain polulla yha pimeammassa yossa.

Ihme kylla loysimme Ponr resortin noin tunnin tarpomisen jalkeen, mutta se oli taynna. Jatkoimme eteenpain, ja muutaman onnekkaan arvauksen jalkeen loysimme Mountain Resortin. Siella kuulemma odotettiin laivalta pariskuntaa, joka oli varannut mokin, muuten paikka oli taynna. Jos pariskunta ei puolessa tunnissa saapuisi, niin saisimme mokin.

Vahan hermostuneena sitten odoteltiin, silla oli todella pimeaa, eika tunnettu saarta yhtaan. Mutta bambumokki siis saatiin, 600 bhatia yo.  Joku pariskunta meidan jalkeen kylla saapui, mutta luultavasti respa vaan saali meita. Ja yllattaen sitten vapaa mokki loytyi. Sama naytti kayvan tanaan parille muulle Mountain resortiin tulevalle: ensin respa sanoo, etta paikka on taynna, ja muutaman minuutin anelun jalkeen tilaa loytyykin.

Seuraavaksi kolmeksi yoksi siirryttiin Superior-bungalowiin, jossa oli betoniseinat ja ilmastointi. Bambumaja olisi muuten ollut ok, mutta lammin suihku on tietty ihan miellyttava asia. Hinnaksi tuli jokatapauksessa alle 20 euroa per naama per yo.

Nakyma Mountainista rannalle

Seuraavana paivana selvisi, etta Mountain Resort oli selkeasti Koh Lipen paras paikka. Ravintolasta oli taydelliset nakoalat hotellin alapuolella olevalle taydelliselle hiekkarannalle, jossa oli iltaisin taydellinen potkottelybaari Karma. Mulla muuten tulee olemaan Suomessa vaikeuksia tottua taas istumaan ja seisomaan baarissa, ja viela kengat jalassa. Ja tatakin kirjoitan potkottelyinternetkahvilassa.

Resorttiin oli majoittunut myos uusi ikiliikkujalaji, Horottava (siis ne aan ja oon pilkut paalle) Kanadalainen. Lauma kanadalaisia parikymppisia kundeja asui naapurimokissa, tosin olivat enimman aikaa baareissa ja PUHUIVAT TODELLA LUJAA.

- HAHAHAHAHA HOHOHOHOHOHO HEHEEHEHEEHE, THAT'S FUNNY!!!!!!

Periaatteessa ihan ok jengia, mutta en anna anteeksi, kun melusivat rannan potkottelybaarissa Nightmares On Waxin todella viilean musan paalle.

Mutta Koh Lipea ja Mountain resorttia ja Karmaa suosittelen lampimasti. Kannattaa tulla, ennenkuin turismi pilaa paikan. Niin, tiedan tuon edellisen kehotuksen sisaisen ristiriidan...

DVEGG:ssa olen muuten jo yli 300 sivun, eli parisataa jaljella. Aurora-jazzbandi valloittaa Helsingin ja Allu viettaa kesaa idyllisessa Kivinokassa.

Westolla on muuten erikoinen rakene kerronnassa. Yleensa Westo kertoo henkilon ajatuksetkin, mutta kun jollekulle tapahtuu jotain todella ikavaa, esim. sairastuu vakavasti tms., niin siita kerrotaan jonkun toisen henkilon kautta. Minusta se vahan ikavasti etaannyttaa romaanin henkiloista.

Toisaalta se pitaa ehka kirjan mukavan kevyena luettavana. Ja voihan siina olla sanomaakin, eli ihmisten elama kuitenkin jatkuu, kaikesta huolimatta.

Tanaan jatkamme laivalla Malesian puolelle Langkawiin, joka on kai melko iso turismisaari. Ekaksi yoksi on huone varattu ja maksettu taalta turisti-infosta, seuraavia sitten katellaan paikan paalla.

Siis k

iitos, Thaimaa, ainakin talla eraa.

 

 

Norsulle kyytia

Pari paivaa Koh Lantassa takana. Mun ja Pekan majapaikka Andaman Lanta oli Hat Klong Dao -rannalla, jonka pitaisi olla Lantan parhaita. Muut asukkaat ovat enimmakseen elakelaisia ja pariskuntia. Ilmeisesti etelampana Koh Lantalla olisi enemman backpacker-meininkia.

Vaikka Phi Phissa tarjolla ollut baarielamakaan ei niin innostanut, niin ilman Kristan ja Sussun tuloa olisi Lantassa ollut aika tylsaa. Saa oli pilvinen, valilla jopa satoi. Ja uiminenhan oli multa kielletty. On hauska muutenkin tavata kavereita taysin irrallaan tutuista ympyroista.

Tytot saapuivat toissapaivana joskus myohaan iltapaivasta, joten jatkoimme rantapaikoissa tervetulodrinkeilla, illallisella ja paadyimme tuktukilla paikalliseen suositeltuun "menomestaan" Opiumiin, joka oli noin kaksion kokoinen ulkoilmabaari muutaman kilsan paassa etelassa paatien varrella. Eli rauhallista siis on.

Krista ja Sussu norsulla

Eilen kavimme ratsastamassa norsuilla "viidakossa". Reissu kesti noin tunnin, mukaanlukien autokuljetus hotellilta. Ihan hauska pikku etappi, ja tulipa yksi kokemus lisaa. Norsun kyydissa nykii eteen ja taakse, jonkun verran sai pitaa kiinni penkista varsinkin alamaessa. Kuski sen sijaan istui aika rennosti norsun paan paalla, ja ohjaili oliota koukkupaisella kepilla ja potkimalla sita kantapaalla otsaan.

Iltapaiva meni sitten rannalla potkottelubaarissa rannalla lounastaen ja potkotellen. Illalla kavin ensimmaista kertaa (vasta nyt viikon jalkeen) thai-hieronnassa. Aika ylellista, kun kaksi hierojaa kasitteli kroppaa yhta aikaa. Otteet olivat kylla vahan liian varovaiset, mutten noin ekalla kerralla viitsinyt pyytaa lisaa voimaa. Vahan pettynyt, kun aamulla eivat paikat olleetkaan hellina, kuten Pekka oli varoittanut.

Turbaanijalkaisuus ei ole vaivannut niin paljoa, kuin aluksi pelkasin. Kavin eilen laakarissa, haavat parantuneet hyvin. Ostin lisaa siteita apteekista, ja vaihdan niita silloin talloin itse. Puhdistusainetta ja kunnon kirurgilaastareitakin riittaa matkassa. Koetan silti valttaa liikaa kavelya.

Potkottelybaari Lantalla

Parin tunnin paasta jatkamme laivalla Koh Lipeen, jossa on tarkoitus olla nelja yota. Lipe on jo kauempana perinteisista turistipaikoista ja lahella Tarutaon saarta ja luonnonpuistoa. Luvassa pitaisi siis olla turismilta turmeltumattomia hiekkarantoja ja bambumajoja.

Lipelta aiomme jatkaa jalleen laivalla Langkawin saarelle, joka on jo Malesian puolella, sielta Georgetowniin, mista aiomme poiketa Indonesian puolelle Banda Acehiin. Pekan sukellusoppaalta saaman vinkin mukaan sielta pitaisi loytya ihan loistavia sukelluspaikkoja. Ehkapa makin silloin paasen jo snorklaamaan.

Singaporeen tahtaamme kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi. Vuosi vaihtuu virallisesti 7. helmikuuta, jolloin kiinalaiset kayvat sukulaistensa luona ja kaupat yms. ovat kaksi paivaa kiinni. Varsinainen paajuhla, eli Chingay-paraati ja muu biletys on vasta 15. helmikuuta. Niilla main siis sinne viikoksi.

DVEGG:ssa olen paassyt sivulle 200, eli kaksi viidesosaa on luettu. Eccu ja Enok selvisivat ainakin fyysisesti terveina kansalaissodasta, ja Luciekin on hyvin parjaava itsenainen nainen. On kieltolakiaika, joten kaikki tuntuvat keskittyvan lahinna juomiseen, mika on hieman tylsaa. En silti ole viela kirjaan kyllastynyt. 

Vahan kuin elaisin kahta elamaa, toisaalta matkalla taalla Aasiassa, ja toisaalta kayn valilla viime vuosisadan Helsingissa ruotsinsuomalaisten parissa. Jotenkin tuo vastakohtien vuorottelu on alyttoman koukuttavaa.

Anyway, pitaa silti ruveta lukemaan enemman matkaoppaita, silla tietenkin haluan tietaa enemman etukateen paikoista, jonne olemme menossa. Singaporen jalkeen viela ehka Bruneihin ja Balille.